type here...
Koti Blogi Sivu 13

Koeajossa: Ford Focus (2015)

Tekijä
Miika I.
-
0
Ford Focus

Auringon tarkka ohjaus – Ford Focus 1.0 EcoBoost

Minulla oli vuosina 2004-2009 Ford Focus 1.6 STW ja jo monen vuoden ajan minua on kiinnostanut kokeilla, vieläkö nykyinen Focus on yhtä hyvä ajaa. Viimein sain testiin 2015 vuosimallin 5-ovisena hatchback:inä.

Ford on yksi niistä merkeistä, jotka ovat ottaneet moottorin downsizing:in käyttöönsä eli käytännössä moottorin kokoa pienennetään reippaasti ja sitä kompensoimaan lyödään ahdin viereen. Valitsinkin testiin moottorin, joka kuulostaa etukäteen aivan liian pieneltä. Testiautossa oli nimittäin ainoastaan yhden litran moottori ja vain kolme sylinteriä. Minulla on ollut aiemmin yksi kolmisylinterinen auto ja se oli Renault Twingo.

Tämä Focus on ahtimella kutitettu pyörittämään renkaita 125 hevosen voimalla ja se kuulostaa jo paljon paremmalta. Se myös tuntuu hyvältä, sillä tällä autolla pysyy hyvin liikenteen mukana ja tarvittaessa ohittaminenkin onnistuu riittävän ripeästi. Äänimaailmaltaan tämäkin kolmisylinterinen auto on pettymys. Maitotölkin kokoisesta myllystä ei tietenkään saa V-koneen ääniä aikaiseksi mutta sisäkaiuttimien läpi voisi kenties tuoda hieman isommat äänet edes kuljettajalle.

Ford Focus ratti

Ohjaus on Focuksessa pysynyt edelleen tarkkana ja hyvänä. Sehän on SE asia, mitä näissä on kehuttu alusta lähtien. Kuljettaja tuntee tarkalleen missä mennään ja osaa reagoida sen mukaan. Keskikonsolissa oleva näyttö on iso ja siinä näytetään monta eri informaatiota yhtäaikaisesti. Ratissa on paljon nappeja, onneksi upotettuna. Focus on säilyttänyt myös yhden monia ärsyttävän ominaispiirteensä. Suuntavilkun naksuminen on terävää ja ääneltään kovaa verrattuna muihin merkkeihin. Kokemuksesta vois kertoa, että siihen tottuu mutta näin pitkän tauon jälkeen siihen kiinnitti taas huomiota.

Ratti on nahkapintainen ja se on muotoiltu hyvän otteen aikaansaamiseksi. Etupenkit ovat jämäkät ja vahvasti tuetut, etenkin alaselän kohdalta. Takapenkeille mahtuu myös aikuinen istumaan vaikkakin polvien kohdalta voi tuntua hieman ahtaalta. Jalkaterät takana istuva aikuinen joutuu sijoittamaan osittain etupenkin alle. Lapsen jalat mahtuvat hyvin, myös turvaistuimen kanssa.

Ford Focus takapenkit

Edellinen Ford Focus korimalli oli agressiivisemman näköinen. Nyt ollaan otettu hieman pakkia ja muotoiltu etupäätä samaan suuntaan uuden Mondeon kanssa. Nokka on nykyään paljon tylpempi. Takaluukku nousee todella ylös ja matalissa katoksissa tulee olla varovainen. Ainakaan siihen ei lyö päätänsä. Luukun sisäpintaan on tullut hyvät kahvat, joista luukun saa kiinni käsiä likaamatta.

Kaiken kaikkiaan uusi Ford Focus on laadukkaan oloinen ja todella hyvä ajaa. Minä valitsisin kuitenkin tähän 1.5 litraisen EcoBoost -moottorin. Seuraavaksi valmistajan ilmoittamia ominaisuuksia ja lopuksi video sekä kuvagalleria.

– Moottori: 1.0 EcoBoost
– Tehot: 125 hv / 92kW
– Vääntö: 170 Nm
– CO2 päästöt: 108
– Keskikulutus: 4,7 l/100km
– Huippunopeus: 193 km/h
– Kiihtyvyys 0-100km/h: 11 s
– Kiihtyvyys 50-100 km/h: 11,8 s
– Paino: 1276 kg
– Pituus: 4360 mm
– Leveys: 2010 mm
– Korkeus: 1469 mm
– Kääntöympyrä: 10,4 m
– Tavaratilan tilavuus: 316 L
– Polttoainesäiliön tilavuus: 55 L
– Hinta alkaen: 21384 €

 

Suuret Seikkailupelit

Tekijä
Miika I.
-
0

Suuret seikkailupelit – Juho Kuorikoski

Juho Kuorikoski on pelitoimittaja ja kirjoittanut kaksi kirjaa joukkorahoituksen avulla. Suuret Seikkailupelit on se toinen kirja ja kertoo seikkailupelien historian. Omasta mielestäni seikkailupelit ovat aina olleet niitä hauskimpia pelattavia ja siksi olikin mukava kuulla, että sain Minerva Kustannukselta tämän luettavaksi. Sellaiset vanhat pelijulkaisijat kuin Sierra ja LucasArts aiheuttavat aina pienen sykähdyksen rinnassa, joten oli mukava päästä muistelemaan kirjan parissa niitä aikoja.

1980 ja -90 –luvuilla seikkailupelit olivat suuressa suosiossa. Sen jälkeen grafiikan tason nousu ja koneiden tehojen kasvu mahdollisti muiden, vähemmän ajattelua vaativien pelien nousun suosiossa seikkailupelien ohi. Tuli FPS ja third-person-shooter –pelejä, jotka upposivat yleisöön paremmin kuin vaikeat Sierran pelit. Minusta se oli vähän sääli, sillä seikkailupeleissä oli aina panostettu tarinaan paljon enemmän.

IMG_1023

Kirjan alku menee kertoessa sellaisia 70-luvun pelejä, joita en minäkään koskaan pelannut. Sitten päästään Sierran King’s Quest sarjaan ja siitä sopivasti muihin Quest peleihin, kuten Space, Hero’s ja Police Quest. Nämä ovat niitä pelejä, joista nuorena itse pidin eniten. Mukaan pitää toki ottaa vielä Leisure Suit Larry –sarja. Vaikka Sierran tarjonta kirjassa olikin käyty aika kattavasti läpi, puuttui toki muutamia vähän harvinaisempia kuten Codename: Iceman tai Ecoquest, joista jäljempää en kyllä itsekään tullut koskaan pelanneeksi.

Sierran lisäksi pelailin LucasArts:in pelejä. Maniac Mansion, Zak McKracken ja Indiana Jones –pelit olivat mukavaa ajanvietettä ja niissä oli vielä mukavasti huumoria mukana. Näihin pitää toki lukea myös klassikoksi luettava Monkey Island, johon seikkailupelejä vieläkin hyvin usein verrataan. Näistä kaikista kerrotaan kirjassa sopivasti. Kirjan sisältö ei toki rajoitu vaan peleistä kertomiseen vaan niiden ympärillä tapahtuneet asiat ja taustat käydään myös läpi. Kirjoittaja olikin tätä varten haastatellut pelien tekijöitä.

Kirjan loppupuolella kerrotaan sitten jo niin uusista peleistä, etten ole niihin tutustunut. Niistä kerrottiin kuitenkin niin mielenkiintoisesti, että mielelläni voisin niitäkin harkita kokeilevani jos aikaa vaan joskus vielä olisi tarpeeksi.

IMG_1026

Minulle tämä kirja oli matka muistoihin ja huomasinkin alkupäässä monesti hukkuneeni omiin mietteisiini, enkä ollut päässyt vähään aikaan kirjassa eteenpäin. Niin tällaista kirjaa mielestäni pitääkin lukea. Nykyään noita vanhoja pelejä voi ostaa muutamilla euroilla esim. GOG –verkkokaupasta ja joitain myös Steamista. Suosittelenkin tätä kirjaa myös sellaisille pelaamisesta pitäville, jotka eivät ole noita klassikoita ennen pelannut. Toivottavasti tästä lähtee seikkailupelien uusi tuleminen, varsinkin jos se yhdistetään uusiin virtual reality –tekniikoihin.

Koeajossa: Ford Ranger WildTrak (2015)

Tekijä
Miika I.
-
1

Lava-auto ajamisesta nauttiville

Lava-autot käsitetään yleisesti ottaen työkoneiksi ja niiden perimmäinen tarkoitus on vaan saada miehet ja työvälineet mahdollisimman tehokkaasti työn suorittamis paikkaan. Viime aikoina autotehtaiden suunnittelijat ovat kuitenkin hoksanneet, että niistä voisi oikeastaan tehdä myös miellyttäviä silmälle ja tehdä niistä parempia ajaa. Ford Ranger WildTrak on tästä hyvä esimerkki.

Koeajoyksilö on varustettu pidemmällä lavalla ja näin ollen takapenkeistä on jouduttu tinkimään. Etupenkkien takana olikin vain tavaran säilytykseen tarkoitettu, kovapintainen ja muotoilematon tila. Meille se oli ihan ok, sillä sinne sai sopivasti kaikki kameratarvikkeet, eikä niitä tarvinnut pitää lavalla. Ovia oli neljä mutta takaovet ovat puolikkaita ja avautuvat kaappariovien tavoin väärin päin.

Konepellin alta löytyy 3.2 litrainen turbodiesel, joka kehittää 200 hevosvoimaa. Sitä on säätelemässä 6 portainen automaattivaihteisto, mikä vaihtaakin oikein mukavasti. Vääntöä on tarjolla 470 Nm Tämä näkyykin sitten suorituskyvyssä oikein positiivisella tavalla eli tällä työkoneella ei kyllä missään nimessä jää liikenteessä jalkoihin.

Ajo-ominaisuudet ovat tulleet eteenpäin kovastikin. Ranger WildTrakilla pystyy ajelemaan mutkateilläkin nautinnollisesti tarkan ohjauksen ansiosta. Istuma-asento on parantunut niistä vanhemmista malleista, joissa jalat olivat melkein vaakatasossa. Nyt ajoasento on enemmän maastureihin ja pakettiautoihin verrattavissa oleva. Hallintalaitteet ja navigaattorit alkavat olla myös yhtä hyvä kuin henkilöautoissa.

Maasto-ominaisuuksia testasimme pikaisesti sorakuopalla. Alennusvaihde ja mäkihidastin toimivat hienosti ja maavara riittää epätasaisempaankin maastoon. Tässä artikkelissa en nyt mene autoon tämän syvällisemmin tekstimuodossa vaan voitte tutustua siihen alla olevalta esittelyvideolta. Vielä enemmän autoa näkee tulossa olevalta road trip -videolta.

Ford Ranger WildTrak esittelyvideo

Kuvagalleria

Sony NW-ZX100HN Walkman

Tekijä
Miika I.
-
0

Nykynuorison korvalappustereot

Sain Sonylta testattavaksi uudet Walkman korvalappustereot. Tai ehkä minä en voi kutsua näitä ihan sellaisiksi vaikka mieleni hieman tekisikin. Walkman nimestä tulee vaan minun ikäiselleni ensimmäiseksi mieleen nuo 80-luvun ihmevekottimet, joilla saattoi C-kasetteja kuunnella missä vaan. Sony NW-ZX100HN musiikkisoitin Walkman lisänimellä on kaikkea muuta kuin tuo vanha rahiseva ja kasetteja syövä laitos. Siinä missä tuo vanha soitin oli ihmeellinen tekninen uutuus, jää tämän uuden version lopullinen tarkoitusperä hieman arvoitukseksi. Silti tämä soitin on laadukas ja äänen laatu korkeatasoinen.

Jo pakkauksesta näkee, ettei ole kyse lähimarketista ostetusta tusinatuotteesta. Pakkaus on suunniteltu esteettiseksi ja tuote saatu lepäämään pehmustetulla alustallaan aina siihen saakka, kunnes ostaja nostaa sen innokkaisiin kätösiinsä. Noin 700 euron soittimelta voi jotain jo odottaakin.

IMG_0953-6

Soitin on suunnilleen kännykän kokoinen, metallinen ja kevyt. Takaosa on uurrettu käteen sopivaksi ja tehty luistamattomaksi pinnaksi. Etuosassa on näyttö ja napit. Osa napeista, kuten volume-säätö ja ”hold” eli nappien lukitus, on laitteen sivussa. Sivusta löytyy myös microSD(HC,XC) muistikorttipaikka muistinlaajennukseen aina 128 gigaan asti.

IMG_0968-3

Nappeja painettaessa kuuluu selvä mekaaninen ääni. Käyttöliittymää voisi verrata ei-älypuhelinten käyttöliittymään. Ihan selkeä mutta vaatii nappien naksuttelua.

IMG_0966-2

Soittimen mukana tulee nappikuulokkeet mutta korkeatasoisesta äänestä pääsee paremmin nauttimaan kytkemällä laadukkaammat kuulokkeet joko kullattuun kuulokeliittimeen tai bluetooth yhteydellä. Yksi mainitsemisen arvoinen positiivinen asia kuulokkeisiin liittyen on se, että laite ilmoittaa jos sen mielestä ollaan säätämässä äänenvoimakkuutta liian isolle.
Sony NW-ZX100HN Walkman on kestävän oloinen, se on helppo sujauttaa taskuun tai johonkin koteloon esimerkiksi lenkkeillessä eikä se keveytensä ansiosta häiritse liikkumista. Hold –kytkimellä saa lisäksi käyttönapit lukittua niin, ettei niiden painaminen tai vahingossa painautuminen vaikuta mihinkään. Musiikki kuuluu soittimesta laadukkaana ja siihen saa tallennettua vähintäänkin riittävästi kappaleita. Laite osaa soittaa mp3 – tiedostojen lisäksi montaa muutakin pakattua tai pakkaamatonta formaattia kuten WMA ja FLAC.

IMG_0977-4

Valitettavasti tästä hienosta NW-ZX100HN laitteesta jää kuitenkin päällimmäiseksi kysymys. Miksi ihmeessä ostaisin tällaisen laitteen 700€:lla kun älypuhelimella voi tehdä samat asiat ja vielä enemmän? Puhelin on todennäköisesti joka tapauksessa mukana. Toki tässä äänenlaatu on vielä parempi kuin CD:ssä, puhelimista puhumattakaan, joten kultakorvat arvostavat varmasti sen korkealle. Tavalliselle kaduntallaajalle sillä ei kuitenkaan ole niin isoa merkitystä, että sen vuoksi olisi valmis kantamaan toista laitetta pelkästään musiikin kuunteluun. Tämä ei myöskään osaa striimata musiikkia mistään verkkopalvelusta vaan kappaleet on oltava paikallisesti saatavilla.

Laite onkin selkeästi suunnattu joko musiikin ammattilaisille tai sitten tinkimättömille hifistelijöille. Lisää tästä voi lueskella Sonyn sivuilta: http://www.sony.fi/electronics/walkman/nw-zx100-series

Esittelyvideo

Sony MDR-1A BT kuulokkeet

Tekijä
Miika I.
-
0

Kuulokkeet laatutietoisille korville

Sain Sonyn maahantuojalta testattavakseni langattomat bluetooth kuulokkeet ja malliksi valikoitui lopulta MDR-1A BT. Nämä eivät toki ole ihan tusinakuulokkeet vaan hinta pyörii noin 350 euron paikkeilla. Bluetoothin osuus hinnasta tuntuu olevan iso, sillä langallisena vastaavat on ainoastaan 168 euroa. Hintaero selittyy kun kerron hieman lisää näiden kuulokkeiden hienouksista.

IMG_0970-4

Aivan ensimmäiseksi haluan kertoa pakkauksesta, jossa kuulokkeet tulevat. Mikäli jotain pakettia voi sanoa premium tasoiseksi, niin nämä kuulokkeet tulevat juuri sellaisessa. Laatikko aukeaa sulavasti ja itse kuulokkeet lepäävät satiinin tuntuisella pehmeällä kankaalla. Laatikon kansiosan sisäpuolelta löytyy oma luukkunsa, mihin on piilotettu johdot, ohjekirja ja pieni säänkestävä pussukka, jossa kuulokkeita voi säilyttää. Johdoista kun tuli puhetta, niin mukana on usb-johto ja normi kuulokeliittimeen kytkettävä johto. Näin ollen kuulokkeet ovat käytettävissä myös laitteisiin, jossa bluetooth mahdollisuutta ei ole.

IMG_0940-3

Kuulokkeet on mukavat pitää päässä. Ne eivät paina päälakea ja korvaosien pehmusteet ovat niin laadukkaat, etteivät ne paina korvalehtiä. Lisäksi kuulokeosat kääntyvät varsin paljon.

Mainitsin ensimmäisessä kappaleessa jotain hienouksista. Varsin usein langallisissa kuulokkeissa on johtoon kiinnitetty joku pieni palikka, josta saa vähintäänkin säädettyä äänenvoimakkuutta. Sony MDR-1A BT kuulokkeissa on erilainen ratkaisu, koska johtoa ei ole. Oikean puoleisen kuulokkeen ulkopinnassa on kosketussäätimet. Nämä aktivoituvat bluetooth käytössä. Kun viet sormea alhaalta ylöspäin, säädät ääntä kovemmalle ja vastaavasti hiljaisemmalle sormea vietäessä ylhäältä alaspäin. Seuraavan kappaleen voi valita siirtämällä sormea keskeltä oikealle (tai päässä ollessa eteenpäin) ja taaksepäin mennään vastaavasti vasemmalle. Nämä mahdollisuudet tuovat aitoa vapautta johdoista ja ylimääräisistä säätimistä. Valmistajan mukaan akku kestää jopa 30 tuntia.

IMG_0980-5

Äänen laatu on todella hyvä ja se pysyy hyvin kuulokkeiden sisällä. Tällä tarkoitan sitä, että ääni ei kuulu ulkopuolisille, ellet sitten luukuta musiikkia todella kovaa. Bassot kuuluvat myös riittävän hyvin eikä niitä ole ylitehostettu kuten joissakin kuulokkeissa. Nämä kuulokkeet myös osaavat soittaa High-Definition -ääntä eli parempaa kuin CD-tasoinen. Sellaista musiikkia voi ostaa kuinkas muuten kuin Sonyn omasta verkkokaupasta.

MDR-1A BT –kuulokkeissa on myös mikrofoni, joten sitä voi käyttää headsettinä. Mikrofoni ei ole näkyvillä vaan se on upotettuna kuulokekuppiin. En testannut mikrofonia ollenkaan, joten en pysty sanomaan mitään sen laadusta.
Bluetoothia käytettäessä kannattaa ensin tutustua ohjekirjaan. Näin pääsee helpommalla. Kieltämättä arvaamalla ei pystynyt selvittämään, että virtanappia tulee pitää noin 6 sekuntia pohjassa. Vasta silloin kuulokkeet alkavat mainostamaan itseään ja paritus on mahdollista. Jos virtanappia painaa normaalisti, virtavalo vilkkuu erehdyttävästi sinisenä, mikä on omiaan antamaan vaikutelman bluetoothin aktivoitumisesta. Näin ei kuitenkaan ole vaan oikeassa tilassa valo vilkkuu vuorotellen punaisena ja sinisenä. Oikein käytettynä paritus on helppoa ja musiikin kuuntelu voidaan aloittaa nopeasti.
Teknisiä ominaisuuksia voi halutessaan käydä kurkkaamassa tuotteen omilta sivuilta

http://www.sony.fi/electronics/pantakuulokkeet/mdr-1abt

Minulle kuulokkeista jäi todella laadukas kuva ja niillä pitkästäkään kuuntelusessiosta ei aiheudu kipeytynyttä päätä tai korvalehtiä. Näin toki tulee tämän hintaisilla kuulokkeilla ollakin. Omat testini tein ensin kytkemällä kuulokkeet normaalijohdolla stereoihin. Musiikki kuului hyvin mutta jouduin stereoista valitsemaan hieman normaalia isomman äänenvoimakkuuden, jotta sain totutun äänitason.

IMG_0981-6

Bluetooth yhteyden testasin samassa yhteydessä testissä olleen Sonyn musiikkisoittimen kanssa. Siinä äänenlaatu oli erittäin laadukas ja äänentasoahan sai itse säätää kuulokkeen ulkopintaa hiplaamalla.

Esittelyvideo

1...121314...60Sivu 13 / 60

Seuraajat

324FanitTykkää
400SeuraajatSeuraa
309SeuraajatSeuraa
0TilaajatTilaa

Seuraa meitä instagram @pikamulkaus

POIMINTOJA

SUOSITUIMMAT VIESTIT

SUOSITTU KATEGORIA

© Copyright 2018 Mediatuotanto Isotalo