Noin vuosi sitten minulla oli testissä Sony A7s -kamera ja siinä oli muutamia asioita, joiden takia en katsonut sen sopivan itselleni. Nyt minulla oli mahdollisuus saada testiin sen isovelin uusi malli eli Sony A7R II. Kamerassa oli kiinni 35mm objektiivi, mikä ainakin videokuvausta ajatellen oli juuri passeli. Kameratestin lisäksi käytin tätä samaan aikaan testissä olevan Passatin kuvaamiseen ja sen video onkin kokonaan R II:lla kuvattu. Pienen riskin toki otin siinä mutta Sonyn videokuvaan riittää sen verran luottoa ainakin niiden videokameroiden perusteella ja ottihan tämäkin 4k -videota.
Palataan kuitenkin siihen hetkeen, kun sain kameran laatikosta käteeni. Ensireaktio oli sama kuin ässässäkin eli ihmettelin muotoilun kulmikkuutta ja pientä kokoa. Edestäpäin katsottuna kamera voisi ulkonäkönsä perusteella olla vaikka vanha filmikamera. Käsituntuma taas on hyvin digipokkarimainen. Painoa kameralla on kuitenkin sen verran, että pokkaritunnelma häviää nopeasti.
Säätimet ja käyttöliittymä ovat hyviä yhtä asiaa lukuunottamatta. Miksi ihmeessä videokuvauksen käynnistämisnappi pitää upottaa kahvaan, josta pidetään kiinni? Omassa mediatyössäni joudun ottamaan valokuvia ja videokuvaa aika lailla vuorotellen ja välillä vaihto tapahtuu aika nopeastikin. Videokuvausta valitessa joutuu kääntämään kameraa ja pienikokoista nappia joutuu painamaan melkein sormen kynnellä. Muuten asetuksia oli helppo ja nopea vaihdella pyörösäätimillä ja niiden sijainnitkin olivat hyviä. Kallistuva näyttö auttaa videokuvauksessa mutta olisin kaivannut vielä taittuvaa versiota, jolloin sen voisi laittaa osoittamaan eteenpäin.
Valokuvaaminen Sony A7R II -kameralla on helppoa. Minä olen tottunut käyttämään pääasiassa aukon esivalintatilaa (A) ja sillä sai mielestäni upeita kuvia. Automaattitarkennus on nopea mutta (toisin kuin ässässä) myös käsitarkennuksella tarkennuksen sai hyvin kohdilleen. Videopuolella automaattitarkennus oli jatkuvaa ja se pitikin tarkennuksen kohtuu hyvin koko ajan skarppina. Kamerassahan on täysi 35mm taustavalaistu kenno, joka tallentaa maailmasta 42,4 megapixelin kuvia. Käsien tärinästä johtuvia epätarkkoja kuvia vähentämässä on runkoon laitettu 5-akselinen tärinänvaimennus. Objektiivissa ei näin ollen tarvitse erillistä vakainta.
Kamera ottaa sisälleen SD-kortteja mutta tavallinen SD-HC kortti ei riitä jos haluaa kuvata 4k -videota. Testissä käytinkin Sonyn omaa SD-XC -korttia, jonka nopeus riittää. RAW -kuvatiedostot vievät ihan kivasti tilaa kortilta. ARW -päätteiset tiedostot (joita Windows 10 ei muuten osaa suoraan näyttää) ovat kooltaan 83-84 megaa kappale. Se on kaksinkertainen omaan kameraani verrattuna. Kolmen minuutin pituinen 4k -video sitä vastoin haukkaa kortilta 2,1 gigaa, joten 16 gigaisen kortin voi käytännössä unohtaa kokonaan. Valmistajan mukaan video on optimoitu 4k -videota ja Super 35mm kokoa varten eikä pikseleitä pakata ollenkaan.
Kaiken kaikkiaan testi sai minut pohtimaan siirtymistä Sonyn kameraan. Reissussa pienimpi koko on toisinaan helpompi ja hyviä kuvia saa melkein ”lonkalta ampumalla”. Tuo videonapin hankala sijainti sekä melko suuri hinta (n. 3300€) kuitenkin pitää minut vielä nykyisessä.
Tässä lopuksi vielä video ja muutama esimerkkikuva Sony a7R II:lla otettuna. Kuvia ei ole käsitelty pienennystä ja vesileimaa lukuunottamatta mitenkään.
Alla olevat kuvat otettu Sony A7R II:lla eikä niitä ole käsitelty koon pienentämisen ja vesileiman lisäksi mitenkään.
