Suuret seikkailupelit – Juho Kuorikoski
Juho Kuorikoski on pelitoimittaja ja kirjoittanut kaksi kirjaa joukkorahoituksen avulla. Suuret Seikkailupelit on se toinen kirja ja kertoo seikkailupelien historian. Omasta mielestäni seikkailupelit ovat aina olleet niitä hauskimpia pelattavia ja siksi olikin mukava kuulla, että sain Minerva Kustannukselta tämän luettavaksi. Sellaiset vanhat pelijulkaisijat kuin Sierra ja LucasArts aiheuttavat aina pienen sykähdyksen rinnassa, joten oli mukava päästä muistelemaan kirjan parissa niitä aikoja.
1980 ja -90 –luvuilla seikkailupelit olivat suuressa suosiossa. Sen jälkeen grafiikan tason nousu ja koneiden tehojen kasvu mahdollisti muiden, vähemmän ajattelua vaativien pelien nousun suosiossa seikkailupelien ohi. Tuli FPS ja third-person-shooter –pelejä, jotka upposivat yleisöön paremmin kuin vaikeat Sierran pelit. Minusta se oli vähän sääli, sillä seikkailupeleissä oli aina panostettu tarinaan paljon enemmän.
Kirjan alku menee kertoessa sellaisia 70-luvun pelejä, joita en minäkään koskaan pelannut. Sitten päästään Sierran King’s Quest sarjaan ja siitä sopivasti muihin Quest peleihin, kuten Space, Hero’s ja Police Quest. Nämä ovat niitä pelejä, joista nuorena itse pidin eniten. Mukaan pitää toki ottaa vielä Leisure Suit Larry –sarja. Vaikka Sierran tarjonta kirjassa olikin käyty aika kattavasti läpi, puuttui toki muutamia vähän harvinaisempia kuten Codename: Iceman tai Ecoquest, joista jäljempää en kyllä itsekään tullut koskaan pelanneeksi.
Sierran lisäksi pelailin LucasArts:in pelejä. Maniac Mansion, Zak McKracken ja Indiana Jones –pelit olivat mukavaa ajanvietettä ja niissä oli vielä mukavasti huumoria mukana. Näihin pitää toki lukea myös klassikoksi luettava Monkey Island, johon seikkailupelejä vieläkin hyvin usein verrataan. Näistä kaikista kerrotaan kirjassa sopivasti. Kirjan sisältö ei toki rajoitu vaan peleistä kertomiseen vaan niiden ympärillä tapahtuneet asiat ja taustat käydään myös läpi. Kirjoittaja olikin tätä varten haastatellut pelien tekijöitä.
Kirjan loppupuolella kerrotaan sitten jo niin uusista peleistä, etten ole niihin tutustunut. Niistä kerrottiin kuitenkin niin mielenkiintoisesti, että mielelläni voisin niitäkin harkita kokeilevani jos aikaa vaan joskus vielä olisi tarpeeksi.
Minulle tämä kirja oli matka muistoihin ja huomasinkin alkupäässä monesti hukkuneeni omiin mietteisiini, enkä ollut päässyt vähään aikaan kirjassa eteenpäin. Niin tällaista kirjaa mielestäni pitääkin lukea. Nykyään noita vanhoja pelejä voi ostaa muutamilla euroilla esim. GOG –verkkokaupasta ja joitain myös Steamista. Suosittelenkin tätä kirjaa myös sellaisille pelaamisesta pitäville, jotka eivät ole noita klassikoita ennen pelannut. Toivottavasti tästä lähtee seikkailupelien uusi tuleminen, varsinkin jos se yhdistetään uusiin virtual reality –tekniikoihin.
