Miehen ja koneen varovainen yhteistyö
Ford Mustang on merkki, joka varmasti tuo jonkin ajatuksen suurimmalle osalle. Se on Amerikan muskeliautojen yksi keulakuva ja jenkeille se on ollut aina se edullinen urheiluauto. Valitettavasti se on jäänyt pelkästään amerikkalaisten iloksi aina vuoteen 2015 asti. Silloin Ford teki mahtavan päätöksen ja alkoi tuoda Mustangia myös Eurooppaan, Suomi mukaan lukien.
Mustangia tuodaan Eurooppaan kahdella moottorivaihtoehdolla. 2.3 litrainen Ecoboost, joka ilmeisesti jonkun mielestä sopii meille eurooppalaisille paremmin ja sitten se oikea Mustang eli viiden litran V8 moottorilla. Jos kerran saa tilaisuuden ajaa ikonista Mustangia, ei omalla kohdallani ollut pienintäkään epäselvyyttä kumpi sen pitää olla. Sain siis marraskuun alkupuolella testiin Ford Mustang GT:n.
Tämän hetkinen Mustang näyttää suoraan sanoen kauniilta. Siinä on sopivassa määrin ärhäkkää ulkonäköä ja komeita pyöreitä linjoja. Konepeltikin näyttää melkein jalkapallokentän kokoiselta. Onneksi joidenkin vuosimallien harharetket muotoilun osalta ovat tipotiessään.
Penkit ovat nahkaa ja Recaron valmistamia kuppeja sekä edessä että takana. Takapuoli uppoa syvälle ja penkki nappaa pihtiotteeseen. Ristiselän tukea ei juuri ole eikä säätöjäkään ole kuin eteen, taakse ja selkänojan kallistus. Vivulla voi vielä säätää hieman korkeutta sopivammaksi itselleen. Penkissä on mukava istua eikä takapuoli puudu kovin helposti. Takapenkiltä löytyy kyllä ISOFIX – kiinnitykset mutten oikein keksinyt miten istuimen saisi etupenkin ja B – pilarin välistä ujutettua takapenkille. Aikuinenkin todistettavasti mahtui takapenkille istumaan mutta en usko hänellä olleen kovin mukavat oltavat.
Kun malttaa lakata ihailemasta autoa ulkopuolelta ja siirtyy sisälle, istuu penkkiin ja hetken ihailun jälkeen käynnistää moottorin, tuntuu V8:n murahdus kuin olisit juuri herättänyt suuren pedon, eikä se ole iloinen. Ääni tasaantuu käynnistysmurahduksen jälkeen tasaiseksi matalaksi hurinaksi, jota tyttäreni sanoi unettavaksi. Jos käynnistyksen yhteydessä ei kuljettajalla ole jonkinlaista virnettä kasvoillaan, niin on kyllä kumma. Minulla se nousi suupieliin viikon ajan jokaisen käynnistyksen ja reippaamman kaasunpainalluksen kohdalla.
Ratin puola on aika paksu mutta siitä on hyvä pitää paljain käsin kiinni. Paksuilla nahkahanskoilla tuntuma ei ole ihan niin hyvä. Ratin keskellä on paljon nappeja mutta ne ovat onneksi sijoitettu niin, etteivät ole tiellä. Ratin molemmin puolin ovat läpät, joilla voi halutessaan käskyttää 6-pykäläistä automaattivaihteistoa. Materiaalina on aika paljon muovia, jopa ne kromilta näyttävät kohdat.
Keskikonsolissa sijaitseva näyttö on standardi Fordia, jollainen löytyy mm. Mondeo ja Focus – malleistakin. Mittaristo on omanlaisensa ja siellä on hauskasti ilmaistu nopeus termillä ”ground speed”. Vaihteenvalitsimen päässä on pyöreä nuppi ja sen päällä nappi. Nappia pitää painaa, kun haluaa siirtää vaihdevipua johonkin suuntaan. Näytön alapuolella on rivi kunnon vipuja, joilla säädetään erilaisia asioita, kuten ajotilaa.
Konepellin alta löytyy 418 hevosvoimaa kehittävä 5.0 litran V8 bensiinimoottori, joka kulutti omassa ajossani keskimäärin 10–12 litraa sadalla kilometrillä. Sitten kun autolle antaa kenkää hieman päättäväisemmin, päästään seuraavalle kymmenluvulle. Moottoritilaa katsellessa se näyttää aivan siltä, kuin siellä olisi kaksi moottoria. Se on vaan niin valtavan kokoinen. Pienenä lisähuomiona se, että se myös kehittää lämpöä sen verran tehokkaasti, ettei kylmälläkään kelillä ollut sisällä kovin kauaa kylmä.
Tavaratila on urheiluautolle suuri. Sinne saisi halutessaan vaikka lastenrattaat ja golfbägin (ehkä puumailat pitäisi ottaa erilleen).
No mutta miltäs se ajaminen sitten tuntuu? Suoraan sanottuna ensimmäiset päivät piti ajella kieli keskellä suuta. Normaali ajomoodissa auto oli suhteellisen rauhallinen mutta siirrettäessä Sport+ (tai Track) asetukselle, pääsi poni irti. Auton paino on etupäässä ja takapyörät taas ovat ne vetävät. Jotenkin tuntui, kun Mustangin etu- ja takapää olisivat eläneet ihan erillistä elämäänsä. Muut kanssa-autoilijat todennäköisesti pitävät kuljettajaa välillä leventelevänä tai kerskailevana johtuen ihan siitä, että auto tarjoaa takapäätä sivulle todella herkästi. Lapasesta se ei lähde mutta ajonvakautusjärjestelmä on ehkä hieman hitaan puoleinen reagoimaan tai sitten se on tarkoituksella tehty antamaan tietyn verran tilaa kuljettajan leikittelylle.
Viikon aikana tuohon autoon kuitenkin kasvaa ja ajamiseen tulee varmuutta. Enää ei tunnu siltä, kun auto yrittäisi rodeohevosen tavoin päästä sinusta eroon mahdollisimman nopeasti. Mustang on mielenkiintoinen siitäkin syystä, että siinä ei ole hirveästi mitään hienouksia. Raaka voima päästetään ulos ja kuljettajan tehtävä on pitää se aisoissa. Alusta ja jousitus ovat melko jäykät. Suojatien korotukset se ottaa melko pehmeästi vastaan hitaassa vauhdissa mutta esimerkiksi terävät kuopat iskevät suoraan selkärankaan asti.
Ford Mustang GT on pilattu Suomen autoverotuksella, joka rankaisee isoa moottoria ja melko suuria päästöjä kovalla kädellä. Auton hinta olisi 45 000 euroa mutta siihen tintataan sellainen määrä veroja päälle, että kaupasta auto ei lähde alle 89 000 eurolla. Varmaan tuo Ecoboost on tuossa juurikin helpottamassa hieman hankintaa lievemmällä verotuksellaan.
Ford Mustang on hieman ehkä pelottava mutta tunteisiin painuva elämys. Siinä on sitä jotain, joka vuodesta toiseen saa autoihmiset katsomaan sitä ihailevin katsein.
