Evora – ratasukkula Englannista
Autoverkkokauppa.com alkoi vuosi sitten tuoda maahan Lotus urheiluautoja. Nyt siis suomalaistenkin on mahdollisuus päästä kokemaan tuo Englannin Hethelissä käsityönä tehtävien urheiluautojen tunnelma. Voitte uskoa, että odotukseni olivat aika korkealla, kun sain sovittua vuorokauden mittaisen testirupeaman merkin tehokkaimmalle versiolle eli Lotus Evora 400:lle.
Aloitan heti sillä, että Evora on aivan käsittämätön peli. Virnistys kohosi naamalle ensimmäisen kerran siinä kohtaa, kun odottelin ulkona auton saapumista ja kuulin kuinka se lähti näyttelyhallissa käyntiin. Liikkeen edustaja ajoi sen siis minulle liikkeestä ulos (olisin toki saanut sen sieltä itsekin ajaa mutta mielummin otan vastuun autosta vasta ulkotiloissa). Ääni ei jätä mitenkään epäselväksi sitä tosiasiaa, että nyt on kyseessä urheiluauto.
Lyhyen läpikäynnin jälkeen sain avaimet ja istuin sisälle. Yritin käynnistää autoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Lotuksessa menee aika nopeasti ajonesto päälle, kun moottori ei ole käynnissä. Sen kytkeminen pois tapahtuu keskuslukituksen avausnapista vaikka siis olet jo autossa sisällä ja virratkin on päällä. Moottori saatiin käyntiin ja pääsin takapuoli maata viistäen lähtemään kohti Turkua.
Normaalimoodissa Evora on melko sivistynyt. Se ei tee mitään äkkinäistä ja äänetkin ovat niin mietoja kuin tässä autossa nyt ylipäänsä voi olla. Tylsää! Sport – asento menikin päälle hyvin nopeasti ja turhat esteet pakosarjojen edestä poistuivat. Nyt alkoivat pasuunat soida ja autosta tuli sellainen kilpuri, jollaiseksi se on tarkoitettukin. Kaasuvaste paranee ja reippaammalla kiihdytyksellä saa sisuskalunsa järjestettyä uudelleen.
Evora on sisältä miellyttävän näköinen. Myös viihde-elektroniikkaa löytyy soittimesta ja navigaattorista lähtien. Minä en vaan soittimeen/radioon koskenut kertaakaan, koska auto sävelsi parhaan musiikin ihan itse. Autoon kiipeäminen on tällaiselle jäykkäselkäiselle eräänlainen urheilusuoritus mutta jahka itsensä saa kammettua sinne sisälle, on siellä varsin mukavaa. Penkki on kuppi-istuin, joka ottaa kuljettajan tiukkaan syleilyyn. Sitä tarvitaan, sillä auto liimautuu tiehen kuin purukumi ja kurveissa olisi hyvä itsekin pysyä paikoillaan.
Evoraa saa sekä käsivaihteisena että 6-pykäläisellä automaattivaihteistolla, jollainen myös tämä koeajoauto oli. Varsinaista vaihdekeppiä ei ole vaan suunta valitaan napista ja vaihteita voi itse käskyttää metallisilla läpillä ratin molemmin puolin. Itse vaihtamisen jälkeen automaatti-tilaan pääsee pitämällä oikeanpuoleista läppää alhaalla vähän pidempään.
Pikaisella vilkaisulla Evora näyttää etupäästä vähän Ferrari 458:lta mutta takapää on sitten aivan omanlaisensa. Auto on mielestäni todella kaunista katseltavaa. Takaspoilerin muotoilu on todella hienoa ja ilmanottoaukot kyljissä tuovat kivan säväyksen.
Moottori on 3.5 litrainen, Toyotan valmistama ja kun Lotuksen miehet ovat päässeet siihen käsiksi, otetaan siitä irti yli 406 hevosvoimaa. Moottori sijaitsee auton takaosassa (näkyy hienosti takalasista). Auto kiihtyy nollasta sataan 4,2 sekunnissa ja nopeusmittari pysähtyy 280 km/h:n kohdalla. Käsivaihteinen kulkee kolmeasataa. Yhdistetty kulutus on valmistajan mukaan 9,7 litraa satasella mutta toisaalta tuo ei yleensä pidä paikkansa jos autoa ajaa urheilullisesti. Yllättävää oli kuitenkin tankilla käynnin jälkeen se, että tietokone ilmoitti rangeksi 700km. Evora sopisikin siis aivan mainiosti road trip –autoksi.
Sisätiloista vielä sen verran, että auto on 2 + 2 paikkainen. Takapenkille ei kyllä kovin mielellään ketään ihmistä laita. Se sopii paremmin vaikka salkun tai repun kuljettamiseen. Tavaratila ei juuri reppua tai kahta enempää myöskään vedä. Näkyvyys kuskin paikalta suoraan taaksepäin on todella huono. Sitä kompensoimassa onkin Evorassa takakamera, jonka kuva tulee keskikonsolin näyttöön. Se onkin käytännössä ainoa tapa nähdä jotain peruuttaessa.
Auton keula on aika pitkä ja auto itsessään hyvin matala. Suojateiden korotukset ovat tälle pienoinen ongelma. Omalla koeajollani kiersinkin suosiolla kaikki tietämäni korotukset. Toisinaan se tarkoitti vähän pidempää reittiä mutta sehän ei tämän auton kanssa haittaa yhtään.
Lotus Evora 400 oli todella upea, nautittava ja sykähdyttäviä ajohetkiä antava auto. Auton hinta on melkein 180 000 €, joten näitä ei Suomessa tulla myymään kovinkaan montaa. Se on toisaalta harmi, sillä näitä mielellään näkisi liikenteessä enemmänkin, puhumattakaan siitä, että oman talon edessä olisi tällainen ihan vakituisesti.
Pari negatiivistakin asiaa huomasin, jotka eivät tosin ole suuria. Evora tuntui olevan vähän herkkä sivutuulelle (tuntui ratissa) ja turvavyön varoitusvalo sekosi yhdessä vaiheessa. Kun minulla oli turvavyö kiinni, auto valitti (valolla ja äänellä), ettei se ole päällä ja kun irroitin sen niin valo sammui. Asia korjaantui vanhalla kunnon resetillä eli virrat pois ja auto uudelleen käyntiin.
Tästä jäi todella mukava kokemus, tosin olisin kaivannut hieman pidempää testiajoa. Testi oli siis noin vuorokauden, josta työpäivä ja yö veivät suurimman osan. Käytännössä testiajoa oli Helsinki-Turku väli ja seuraavana päivänä takaisin. Siinä välissä piti sitten ehtiä ottamaan valokuvat sekä kuvaamaan video. Tämä olisi oikeasti pitänyt ehtiä viemään jollekin asfaltoidulle maisematielle, jolloin auto olisi päässyt sinne, missä se on parhaimmillaan. Moottoritiet ovat tälle autolle Suomessa tylsiä, koska 120 tulee liian äkkiä. Mutkateillä auton hyvät ominaisuudet tulevat parhaiten esille.
Kuvagalleria
Video
Tällä kertaa selostin videon englanniksi. Siihen ei ole sen suurempaa syytä kuin, että halusin välillä kokeilla miten vaikuttaa katsojamääriin. Kahdessa viikossa video saanut yli 1000 katselua, joten se on melkein kymmenkertainen aiempiin (lyhyessä ajassa).
