Koeajossa: Polestar 2 Long Range – Dual Motor (2022)

0
1182

Kilpatallista omaksi sähköautomerkiksi

Polestar nimestä tuli aikanaan mieleen Volvot, jotka kilpailivat Ruotsin vakioautosarjassa voitokkaasti. Tuo nimi viittasi siis tehokkaaseen kilpaVolvoon. Volvo sitten ostikin tuon tallin omakseen ja lopulta eriytti sen omaksi automerkikseen. Polestar -merkki oli tuleva tekemään sähköisiä ajoneuvoja tehokkuutta kuitenkaan unohtamatta.

2019 Polestar julkaisi ensimmäiset automallinsa, joista Polestar 1 oli 600 hevosvoimainen bensiinihybridi ja toinen oli tämä nyt koeajossa ollut täyssähköinen Polestar 2.

Sähköautojen testaamisesta

Edellinen (ja ainoa tätä ennen ollut) Pikamulkauksen koeajossa ollut täyssähköinen auto oli Zoe. Tämä oli silloin niin hankala jo pelkästään Hki – Tku välillä, että jätin sähköautot suosiolla odottamaan parempia aikoja. Nyt, kun toimintamatkat alkoivat viimein näyttämään järkevämmiltä normaalissa käytössä, uskalsin ottaa seuraavan täyssähköauton testiin. Polestar 2 on isoakkuinen, joten sillä uskaltaa lähteä taajamista kauemmas.

Toinen ratkaiseva tekijä sähköautojen testaamisen jatkamiseen on latauspaikkojen lisääntyminen. Eri toimijat ovat viimeisen vuoden aikana rakentaneet tehokkaita latureita ympäri maata, joten testaaminen on helpompaa. Ajoreitit voidaan suunnitella hieman vapaammin eikä reilu 500 km matka vaadi enää vähäistä lisäsuunnittelua enempää. Eikä tuo yhtään haitannut, että yksi toimija toi 100 m päähän 150kW teholaturin.

Miltä Polestar 2 näyttää ja tuntuu?

Ulkonäkö

Polestar 2 tehdään samalle pohjalle Volvon 40 -sarjalaisten kanssa. Koko sijoittuu näin ollen D-segmenttiin, joka on tosin mielestäni aika venyvä kokoluokka. 40-sarjan autot ja tämä Polestar 2 kun ovat käytännössä huomattavasti pienempiä, kuin samaan luokkaan kuuluva Passat, Volvo V70 jne.

Sivusta katsottuna tämä auto näyttää Volvolta eikä aiheuta enempää tietämättömiltä sen suurempia reaktioita. Takana koko auton levyinen LED-takavalo saattaa paljastaa kyseessä olevan jotain erilaista. Kaikkein näyttävin auto on kuitenkin edestä katsottuna. Etulinja on pystysuora ja siihen on sijoitettu musta jäähdytintä muistuttava koristelu. Tämä näyttää meille perinteisiin autoihin tottuneiden silmille tutulta ja komealta.

 Kylkilinjoihin on saatu kivasti muotoiluja ja ne koteloivat suuret pyörät kokonaisuuteen. Kattolinja taittuu aika nopeasti alaspäin, mikä näkyy takapenkeillä istuttaessa päätilassa. Ovenkahvat ovat perinteiset ja näin ollen helppokäyttöiset myös täällä neljän vuodenajan alueella.

Ulkonäön perusteella tätä autoa ei kyllä voi olettaa yli 400 hevosvoimaiseksi. Kiihtyvyys voikin tulla yllätyksenä kanssa-autoilijoille.

Sisusta

Koeajoautossa sisustuksen väritys oli harmaan ja hopean yhdistelmää. Penkkien materiaali on kestävän oloista mutta toisaalta hieman karkeaa. Tämän huomaa etenkin silloin, kun pää (hiukset) liukuvat niskatyynyn pinnalla. Penkit ovat melko kovia mutta etupenkeissä on pehmeämpi kuoppa pakaroiden kohdalla eli tavallaan uppoat sinne. Takana on tilaa kolmelle mutta keskellä ei pitkiä aikoja istuta. Reunapenkeillä on hyvä sivuttaistuki. Kesäkeleillä paidan selus kastuu hiestä helposti pidemmällä matkalla eli penkin materiaali ei ole kaikkein hengittävintä.

Ylempänä mainitsin jo kattolinjasta. Noin 180 cm henkilö mahtuu istumaan takana ihan hyvin mutta esimerkiksi juniorkokoinen lastenistuin ei sinne mene. Matalammat lastenistuimet saa hyvin kiinni ISOFIX-kiinnikkeisiin.

Etupenkit tukevat hyvin aina hartioista reisiin asti. Niskatuet kaartuvat hieman eteenpäin mutta ainakaan testikokoonpanolla se ei painanut kenelläkään niskaan.

Ratti on paksupuolainen ja siitä on hyvä pitää kiinni. Nappeja on molemmin puolin. Puolan yläosa peittää hieman näkymää digitaaliseen mittaristoon. Mittaristo on selkeä ja siihen saa halutessaan myös navigointiohjeet näkymään.

Keskellä kojetaulua on pystysuoraan sijoitettu näyttö, joka on käytännössä Android tabletti. Näytön pinta kerää äkkiä pölyä, kuten kuvastakin voi todeta. Näytöstä voi säätää ajo-avustimien tilaa, säätää latausta ja paljon muuta. Siihen voi halutessaan myös ladata lisää sovelluksia aivan kuten tabletissa. Keskikonsolissa oleva suunnanvalitsin on poikkeuksellisen koristeellinen. Toisaalta se on silti käytännöllinenkin.

Käytännön asioista mieleen jäi USB-liittimet, joita on sekä edessä että takapenkkiläisille. Ne ovat vain pelkästään USB-C-standardin liittimiä, perinteisiä ei löydy ollenkaan. Nappeja kojetaulussa ja muualla on hyvin vähän.

Autossa on lasinen katto. Mukavuutta heikensi hieman se, että sen suojaksi ei saanut mitään kangasta. Onneksi lasi on sentään tummennettu.

Tavaratila

Polestar 2:ssa on kaksi tavaratilaa. Pienempi löytyy konepellin alta ja sillä on kokoa 41 litraa. Varsinainen peräkontti vetää 405 litraa. Tähän on laskettu myös pieni pohjan alla oleva syvennys, johon latausjohdot saa mahtumaan. Tavaratila on melko matala mutta laukkuja tai ostoskasseja sinne mahtuu kivasti.

Mikäli tavaraa on runsaasti, voi latausjohtojen kaivaminen lataamista varten vaatia siirtelyä ja tavaroiden hetkellisesti pois ottamista. Vesisateessa ei varmasti kovin mukava toimenpide. Tosin tarvittavan johdon voisi laittaa etusäilytystilaan, jos tietää sitä tarvitsevansa matkan varrella.

Ajaminen

Polestar 2 on todella pehmeä ajettava. On suorastaan ihmeellistä, miten yli 400 hevosvoiman tehot on saatu tällä tavalla kesytettyä. Normaali kaasupolkimen (tai voimapoljin, jos vanhanaikainen käsite aiheuttaa näppylöitä) käyttö liikuttaa autoa ripeästi mutta ilman nykäisyjä tai repimistä. Toki, jos polkimen survaisee lattiaan, auto kiihtyy 4,7 sekunnissa 0-100 km/h ja se liimaa sisällä olijat tiukasti penkkiä vasten. Tämäkin kuitenkin ilman alkurytkäytystä.

Alusta on kova, joten kuopat tuntuvat penkkiin asti. Poikkeuksena kuitenkin ns. nimismiehenkiharat, jotka eivät taas tunnu ollenkaan. Kova alusta kuitenkin auttaa käsittelyssä ja mutkateillä ajelu on mieluista.

Pitkänmatkan ajossa auto toimii sopivan itsenäisesti. Adaptiivinen vakionopeussäädin huolehtii siitä, että pysytään säädetyssä nopeudessa tai sitten liikennevirrassa. Ratissa olevilla + ja – -napeilla hoituu nopeuden hienosäätö esimerkiksi nopeusrajoituksen laskiessa hetkellisesti. Polkimiin ei siis tarvitse välttämättä koskea, ellei siten ole jarrutukselle tarvetta.

Kaistavahti ja ajoavustus löytyy myös. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kuljettajan pitää hoitaa ajaminen ja kytken ne pois päältä. Positiivista tässä autossa on se, että se myös pysyy poissa eikä ole seuraavalla kerralla taas automaattisesti palautunut.

Autoon saa halutessaan myös kytkettyä yhdellä polkimella ajon. Tällöin kaikki, äkkijarrutuksia lukuun ottamatta, hoidetaan kaasupolkimella. Painamattomuus aiheuttaa voimakkaan moottorijarrutuksen.

Dual Motor tarkoittaa, että autossa on kaksi sähkömoottoria. Molemmille akseleille omansa, mikä tekee tästä nelivetoisen. Se tarkoittaa parempaa etenemiskykyä vähän huonommilla teillä sekä apua perävaunujen vetämiseen. Vetokykyä löytyykin aina 1500 kg edestä.

Lataaminen

Auton sisäinen laturi on 11 kW. Tämä tarkoittaa, että julkiset 22 kW latauspisteet eivät anna tuota 11 kW enempää tehoa. Tällä teholla lataaminen kestää 80 % varaukseen noin 5 tuntia. Teho- ja suurteholatureissa auton oma laturi ohitetaan ja tällöin auto pystyy ottamaan vastaan 150 kW. Tosin tehoa rajoitetaan ohjelmallisesti, kun aletaan lähestyä 80 %:n varausta. Sen jälkeen ladataan enää 30 kW:n teholla.

150 KW laturista auton saa 80 prosenttiin reilussa puolessa tunnissa. Yleisistä 50 kW latureista akku täyttyy noin 1,5 tunnissa. Tavallisesta kotipistorasiassa lataaminen sitä vastoin kestää melkein vuorokauden, ainakin jos lataustehon joutuu rajoittamaan 8 amppeeriin (tavallinen pistorasia, jota ei ole tarkoitettu pitkään rasitukseen). Kotona kannattaa siis ehdottomasti olla jokin latausasema.

Kuinka pitkälle tuolla 78 kW akulla sitten pääsee? WLTP standardin mukainen toimintasäde tällä Dual Motor, Long Range -versiolla on 487 km. Käytännössä 400 kilometriä on kesäaikaan varmempi lukema. Talvella saatetaan jäädä 300 kilometriin. Se on kuitenkin paljon verrattuna moneen muuhun täyssähköautoon. Jos tuo ei kuitenkaan riitä, yksimoottoriselle Long Range versiolle luvataan 551 kilometriä.

Loppupäätelmä

Polestar 2 on hieno sähköauto. Jos tarve on enintään neljän ihmisen kuljettamiseen, eikä juniori lastenistuinta tarvita tai isoa koiraa, on tämä auto varsin hyvä vaihtoehto. Auto sopii sujuvasti muun liikenteen sekaan rauhallisella käytöksellään mutta tarvittaessa kaikki 408 hevosvoimaa on välittömässä valmiudessa.

Tähän tehokkaimpaan malliin on tarjolla performance -päivitys. Tämä tuo 68 lisähevosvoimaa ja nopeuttaa kiihdytysaikaa normaalista 4,7 sekunnista 4,4 sekuntiin.

Polestar 2 alkaen hinta tälle Long Range, Dual Motor -versiolle on 57 900€. Se menee hankintatuen yli mutta sillä saa sähköautomaailmassa tähän hintaan aika paljon autoa.

Lopuksi vielä linkki tekemääni koeajovideoon. Siinä näkee auton paremmin.

Edellinen artikkeliKorona prkl!
Seuraava artikkeli2023 rekisteröitiin 1 792 uutta tehdasvalmisteista matkailuajoneuvoa
Miika I.
Technical and visual orientated fellow who likes to review products and services.

Kerro mitä mieltä olet - Let us know what you think about it.