Edge on suuri maastokelpoinen möhkö
Fordin mallistossa on viimeinkin auto, joka kilpailee ns. premium merkkien suurimpien kaupunkimaastureiden kanssa. Edge on tyylikäs, turvallinen ja helposti ajettava mutta Vignale malli nostaa tason vielä katon läpi. Ford Edge oli koeajossa pääsiäisviikolla ja koimme sen kanssa sekä Etelä-Suomen keväistyvät kelit sekä Pohjanmaan (Oulainen) täystalven. Scenic Road Hunters -sivustolla on tähän kuvausreissuun liittyvä majoitus artikkeli, joka liittyy tämän jutun otsikkokuvaan vahvasti.
Ulkonäkö
Valitettavasti suurin osa kaupunkimaastureista alkaa muistuttaa toisiaan. Kenties tähän on syynä hämähäkinseittimäiset yhteistyökuviot tehtaiden välillä tai ehkä se johtuu vaan kaikista turvallisuusvaatimuksista. Yhtä kaikki, Ford ei ole saman näköinen minkään kanssa, se on upea omalla olemuksellaan.
Korkea pystysuoraan nouseva etupää tuo keulaan jyhkeän ilmeen, sellaisen voimakkaan oloisen. Suuri etusäleikkö tuo tyylikkyyttä ja voimakkaasti muotoiltu konepelti urheilullisuutta. Kääntyvät ajovalot tuovat keulalle tuiman ilmeen mutta ennen kaikkea paljon valoa tielle myös mutkaisella tiellä.
Takapäässä ei olla lähdetty hakemaan ”töpömallia” vaan muodot ovat päin vastoin linjakkaat. Suurehko spoileri tuo sporttista ilmettä ja poikkilinjassa molemmat takavalot yhdistävä LED korostaa sitä. Pakoputkien päiden kuorrutukset ovat isokokoiset ja alustasuoja nousee niiden väliin. Takaluukku aukeaa myös ilman käsiä pyyhkäisemällä jalkaa auton alla. Luukku on sähkötoiminen eli napista auki ja kiinni. Se toimi myös pakkasella hyvin.
Koejoautossa oli lisäksi keskipalkista taaksepäin kaikki ikkunat tummennettu ja se sopi todella hyvin tämän tummanharmaan värityksen kanssa.
20″ vanteet on Vignalessa vakiona. Kyljissä on myös pienet helmalevikkeet.
Sisätilat
Jos jossain autossa on sisällä hyvin tilaa sekä edessä että takana niin Edge on juuri sellainen. Penkit olivat koeajoautossa vaaleaa nahkaa ja olivat sopivasti muotoillut ja pehmeät istua. Näillä penkeillä ei takapuoli puudu pidemmälläkään reissulla. Etupenkit ovat sekä jäähdytettäviä että lämmitettäviä. Takapenkit on myös lämmitettävät. Molemmat etupenkit säätyvät sähköisesti ja kuljettajan penkin asennoille on kolme muistipaikkaa.
Lasikatto toi kivasti valoa sisälle ja tarvittaessa katon sai myös edestä auki. Valoja on kaikilla reunapaikoilla ja ne on suunnattu niin, etteivät ne häiritse kuljettajan näkyvyyttä. Takapenkillä pystyi siis lukemaan pimeälläkin rauhassa kirjaa tai lehtiä.
Ohjaamossa on kaikki käden ulottuvilla. Säätimet ja napit ovat selkeitä ja loput säädöt löytyy Ford Sync 3 ajotietokoneesta 8″ kokoisen näytön kautta. Tuossa järjestelmässä on Apple CarPlay sekä Android Auto -tuet. Saat siis käytettyä puhelintasi suoraan auton järjestelmästä. Näytön pitäisi tunnistaa englanninkielisiä äänikomentoja sekä nipistys- ja pyyhkäisyliikkeitä.
Mittaristo on tyylikäs ja suurimmaksi osaksi digitaalinen. Kojetaulun päällinen on aika syvä, vähän amerikkalaiseen tyyliin. Pullistuma keskellä näytön kohdalla ja pystysuorassa olevat tuulettimen ritilät sopivat omaan silmään hienosti.
Takapenkkien turvavöissä oli levennykset siinä kohtaa, kun se on rintakehän kohdalla. Törmäystilanteessa nuo täyttyy ilmalla ja vähentää näin loukkaantumisriskiä. Lapsiperheelle hyvä lisä on myös kuljettajan ovessa olevasta napista kytkettävä ovien lapsilukko. Ei siis tarvitse napsutella oven sisäpinnassa mitään kytkimiä vaan tarvittaessa lapsilukon voi avata kun pysähdytään.
Tavaratila on suojapeitteeseen asti täytettynä 600 litraa ja jo se on iso. Jos peitteen vielä ottaa pois, on kattoon asti täytettäessä tilaa 800 litraa ja takapenkit käännettynä 1847 litraa. Testikin osoitti matkatavaroita mahtuvan niin paljon, että lapsiperheen tavarat loppuivat ennen tilan loppumista.
Ajaminen
Edge painaa yli kaksi ja puoli tonnia. Moottorina siinä on aina 2.0 litrainen Duratorq dieselmoottori. 6 pykäläisellä automaattivaihteistolla (kuten koeajoauto) moottorista irtoaa 210 hevosvoimaa ja 450 Nm vääntö. Nollasta sataan auto kiihtyy 9,4 sekunnissa ja se tuntuu hyvin pehmeältä ja liukuvalta. CO2 päästöt on valmistajan mukaan 149 g/km. Autossa on myös älykäs AWD -nelivetojärjestelmä, joten hieman huonompiinkin paikkoihin pääsee tarvittaessa.
Auto kääntyy helposti ahtaissa parkkihalleissa mutta on riittävän jämäkkä mutkateillä ja moottoriteillä. Tämän mahdollistaa Fordin mukautuva ohjaus. Adaptiivinen vakionopeussäädin tuo näillä mukavilla penkeillä hieman vaarallisenkin helppoa ajamista.
Sisätiloissa on myös hiljaista, sillä autossa on vastamelujärjestelmä, joka pyrkii estämään kaikki ei halutut äänet sisätiloista. Aluksi tämä tuntui korvissa hieman hassulta, sellaiselta pieneltä paineen tunnulta ennen kuin ne tottuivat.
Varsinaisia ajomoodeja ei ole valittavissa. Jos haluaa sporttisempaa menoa, valitaan suunnanvalitsimesta taaimmaisin, eli S -asento. Tällöin auto reagoi hieman nopeammin kaasun painamiseen mutta ei edelleenkään tee autosta kilpa-autoa. Jos haluaa jostakin syystä pistää ajohallinta-avusteet pois päältä, se pitää tehdä Sync 3 -valikon kautta poistamalla ruksit niistä kohdista.
Edge on kuitenkin todella vakaa ajettava. Se käyttäytyy kaikilla tien pinnoilla loogisesti ja ajo on pehmeää. Edessä ja takana on kamerat, jotka auttavat pysäköinnissä tai muuten ahtaissa paikoissa. Auto pysäköi tarvittaessa itsensä.
Tankkiin mahtuu polttoainetta 68 litraa ja sitä kuluu tehtaan mukaan 5,9 litraa sadalla kilometrillä. Omissa testeissä se vei käytännössä seka-ajossa 6-7 litraa.
Loppupäätelmä
Kauneus on katsojan silmissä ja aina henkilökohtainen näkemys. Ford Edge on kuitenkin omasta mielestäni todella hyvän näköinen. Siinä on sopivasti amerikkalaista muhkeutta menettämättä kuitenkaan eurooppalaista linjakkuutta. Muotoilu on siis todella onnistunut.
Sisätilat ovat mukavat ja koko perhe pysyi tyytyväisenä pitkälläkin ajomatkalla. Jalkatilat on riittävät myös lastenistuimessa istuvalla ja kaikenlaiset hienot yksityiskohdat tuovat hyvää lisää muutenkin hienoon kokonaisuuteen.
Perus-Edgen alkaen hinta on vajaa 55 000€ mutta Vignale mallin hinta alkaa reilusta 67 000 eurosta. Tähän hintaan saa kuitenkin autoa yhtä paljon kuin monessa lähemmäs sadantuhannen euron autossa.
Ford Edge Vignale oli niin hyvä auto, että niitä huonoja puolia sai miettiä tosissaan. Pari pienempää juttua löysin sitten lopulta. Kaasu- ja jarrupolkimet ovat aika jäykkiä. Ekan ajon jälkeen nilkka oli hieman kipeä mutta ei enää seuraavina päivinä. Toinen oli tavaratilan suojapeite. Jos sen haluaa rullata pois tieltä, se pitää ensin saada käännettyä etureunasta pystyasentoon ja sellaisessa asennossa liu’uttaa uraa pitkin irti. Tämä on tavaratila lastattuna erittäin hankalaa.
