Testaaja lähestyy varovaisin askelin autoa kohti. Jännitys on huipussaan ja adrenaliinia kerääntyy verenkiertoon. Auto irvistää pahaenteisesti ja saisi herkemmän ihmisen jo siinä vaiheessa laskemaan alleen. Auto näyttää siltä, että se syö varomattomia testaajia välipalaksi ja paskoo jauhelihaa tuplapakoputkistaan.
Porsche Cayenne on Porschen käsitys maasturista. Noh, en kyllä voi käsittää kuka raaskisi tällaisen kanssa lähteä millekään kärrypolulle saatika mutavelliin ajelemaan. Tämä on selkeästi tarkoitettu asfaltille ja iso (ja leveä ku mikä) koko on tarkoitettu vaan isotteluun muille autoille. Lähestyessäni tuota autoa ihailen sen muotoilua ja jännitän lähestyvää kokeilua.
Pääsen turvallisesti autoon sisälle enkä tullut syödyksi…tällä kertaa. Sisällä minut yllättää hienostunut sisustus. Meninkö kuitenkin väärään autoon? Porschen merkki ratissa kuitenkin selventää, että oikeaan autoon tulin. Auto oli automaattilaatikolla. Valintavipu on hienossa keskikonsolissa, joka nousee kohti kojetaulua. Penkki on tukeva, mutta silti jotenkin pehmeä.
Alan käynnistää autoa. Hei, mihin virta-avain menee. Höh, miksi sen on ratin vasemmalla puolella? Eihän sitä sieltä löydä 🙂 Käynnistetään moottori…maha tekee voltin säikähtäessään murahdusta, joka kuuluu kun 300 hevosvoimainen moottori ilmoittaa läsnäolostaan. Niin tässä pedossahan tuo 300 heppaa on se mopoin versio 🙂
Siirrän autoa peruuttaen parempaan paikkaan…tyhjäkäynti on sopiva vauhti siihen. Sitten vaihteenvalitsin D-asentoon. Varovainen painallus kaasupolkimesta isovarpaalla. Hei tämähän kulkee hienosti…mitäs jos painaisin vähän reippaammin? Auto loikkasi samalla hetkellä viitisen metriä eteenpäin sellaisella voimalla, että otteeni ratista oli irrota kun lennähdin penkkiä vasten. Hups 🙂 Tarvinnee olla hieman varovaisempi. Onneksi auto pysyi silti oikeassa suunnassa ja sain kun sainkin talutettua pedon omalle paikalleen.
Kokemus Porschesta oli mieleenpainuva minulle, joka ei ole pahemmin kunnon urheiluautoja ajanut. Harmillista, että kokeilu ei tällä kertaa ollut kovin pitkä. Silti voin uskoa sanontojen olevan totta, että tämä maastoauto pesee monta kunnon urheiluautoa kiihtyvyydessä. Kaikki kunnia niille harvoille, jotka ovat tämän kesyttäneet ja voivat ajella Porschen kanssa auringonlaskuun.
The tester gets a little closer to the car with carefull steps. There’s a bit of an adrenaline rush and a lot of excitement. The car grins ominously and would make a more sensitive man to wet himself. Car seems like he’s about to eat unaware test persons for breakfast and shits minced meat from it’s double exhaust pipes.
Porsche Cayenne is what Porsche thinks as a jeep or an off-road car. I would not dare to go offroading with a car like this…not to mention somewhere muddy. This is meant to be driven in tarmac and it’s huge size is meant only to bully other cars. As I get even closer to the car, I admire its beautiful design and can’t wait for the upcoming test drive.
I let out a sigh of relief, I got in and didn’t get eaten…this time. A very sophisticated interior surprises me inside. Did I miss the car and went somewhere else? There is a Porsche logo in the middle of the steering wheel so I guess this is it. The car had an automatic gearbox. Gearshift was in a fancy middle console that rose nicely to the car dashboard. Seats give a good support and they feel soft.
I begin to start the car. Hey, where does the key go? Huh, how come it goes to the left side of the steering wheel? Who can find it from there? Let’s start the engine…stomach goes round as I jump for the sound the engine makes when 300bhp informs it’s presence. Yeah, this beast have 300bhp and this is the low power version 🙂
I’m reversing the car to a better spot…no need to push the pedal. I move the gearswitch to position D. Carefully give a gently push on the gass pedal and realize that this car is going rather nicely. How about if I push it little more?
On that very moment, the Porsche Cayenne jumped 5 meters forward with a force that almost made me lose my grip on the steering wheel while I flew against the seat. Wooah there 🙂 I need to be a little more carefull. Luckily the car was still moving to the correct direction and I was able to steer the beast in it’s stable.
The Porsche experience was short but memorable for me, who has never driven a real sports car before. I believe those who say that this will outperform most of the regular sports cars in acceleration. All the glory to everyone who have taimed this beast and can ride with it to the sunset. I’m left waiting for another chance with a bit longer test possibilities.
Te olette kyllä saaneet oikein joka pojan unelma työharjoittelupaikat 🙂
Eikös pikkupojat yleensä haaveile kaikista erilaisista hienoista autoista ja te pääsette niitä testailemaan.
Mulla on jäänyt ajelut aika vähiin, kun puuttuu digikortti.
Pitänee mennä tulevalla viikolla sijoittamaan siihen vähäiset rahani, kun Transpointilla noi paperikiekolliset ovat katoavaa kansanperinnettä 🙁
Ei paha, ainoo ”hauska” kokemus oli ku pääs kokeilee Sisua jossa oli toi Fulleri laatikko……..Ei herra jeesus kristus mikä lottokone se laatikko 🙂
Unelmaharjoittelupaikasta oon samaa mieltä, se oli toiveissa jo ennen vuodenvaihdetta kun kurssi alkoi. Autoja ei kyllä pääse kovin pitkiä matkoja ajamaan vaan puhutaan sadoista metreistä. Tosin joitain automerkkejä tulee ajettua 5 peräkkäin ja useampaan otteeseen. Välillä kun on noita hienompia vehkeitä niin tekis mieli tehdä parin kilsan kunniakierros 🙂
Laskujeni mukaan oon ensimmäisenä viikkona ajanut noin 30 eri automallia.
Kannattaa se digikortti hakea. Se maksaa sen 110€ mut kuulemma voi koittaa saada työllistyessään sitä takas.
Fulleri kuulosti kyllä silloin kurssilla pahalta. Hattua nostan jos sitä osasit ajaa 🙂