Jeepillä pehmeästi asfaltilla tai huonommilla kärrypoluilla
Koeajossa ollut Jeep Cherokee oli toinen amerikkalainen auto, joka pääsee sivustolle asti. Ennakkoluulottomasti astuin Cherokeen puikkoihin ja viikon ajan tutustuin auton ominaisuuksiin sekä normaalissa käytössä että pienellä yhden päivän road tripillä. Olisi väärin sanoa, että auto yllätti positiivisesti sillä minulla ei todellakaan ollut mitään ennakkokäsitystä autosta. Ehkä osasin odottaa pehmeää kyytiä mutta kaiken kaikkiaan kokomus oli hyvin positiivinen. Toki löysin muutaman harmittavankin asian.
Ulkonäkö:
Sivusta ja takaa autoa tarkastellessa muodot näyttävät omiin silmiini miellyttävältä. Edestäkin auto voisi muuten olla hyvännäköinen mutta ilmanottoritilät hieman syövät muutoin kaunista keulaa. Nämä ovat kuitenkin subjektiivisia näkemyksiä, toiset voi tykätä niistä kovastikin. Kyljistä ja takaa muotoilu on täynnä taitoksia ja mielenkiintoisia linjoja. Kukas sitä suoraa peltiä viitsikään katsella kauaa.
Sisätilat:
Jeep Cherokee:n sisätilat ovat tilavat ja penkit on tässä mallissa nahkaa. Etupenkeissä on pieniä reikiä ilmastointia varten. Sen saa joko lämmittämään tai viilentämään. Takapenkkien reuna tulee sen verran lähelle etupenkkiä, että se voi haitata hieman lastenistuinten kanssa mutta takapenkillä normaalisti istuttaessa siellä on jaloilla hyvät oltavat. Kuljettajan istuin on sähköisesti säädettävä ja mahdollisuuksia on paljon. Ristiselän tukeakin säädetään monessa osassa.
Kojelauta on selkeä eikä se ole aivan niin pöytämäinen kuin hyvin monessa amerikkalaisessa automallissa on. Tavaratila on korkealla ja se hieman yllätti pienuudellaan. Matkalaukkujen ja ostoskassien kanssa ei ole mitään ongelmia mutta lastenrattaiden tai -vaunujen kanssa tulee ahdasta. Rattaat eivät mahdu tavaratilaan kuin poikittain ja silloin ne syövät sieltä suurimman osan tilasta.
Takaluukun saa auki ja kiinni sähköisesti. Useimmissa autoissa sulkemisnappi on luukun alareunassa mutta Cherokeessa se on tavaratilan sivustassa. Tämä on mielestäni parempi sijoituspaikka napille.
Hallintalaitteet:
Ratti on selkeän pyöreä eikä siinä ole juurikaan mitään muotoiluja. Se on myös suhteellisen paksu. Nappeja löytyy omaan makuun jopa liian paljon, vaikkakin ne on hyvin upotettu ratin sisään.
Nappeja löytyy myös takapuolelta ja mm. soittimen äänenvoimakkuutta säädetään niistä. Niiden keinukytkimien toimintaperiaate ei varsinaisesti missään vaiheessa täysin selkiytynyt minulle. Jäi aina vähän tuurikaupaksi mitä takanapeista onnistui säätämään.
Keskikonsolin napit ovat isoja ja selkeitä. Lämpötilaa säädetään värimerkatuista napeista lämpimämmälle ja kylmemmälle. Jotkut kiittelevät myös selkeätä nappia, josta ison näytön saa sammumaan.
Pyörösäätimellä voi säätää ajotilaa. Auto -asento oli minulla päällä 99% ajosta, koska sillä auto oli pehmeä ja sopivan rauhallinen. Sport -tilassa kierrokset hieman nousevat ja alusta vähän kiristyy. Sen tuntuma ei kuitenkaan ollut sitä mitä autolta hain, joten monesta muusta autosta poiketen, tässä jäi Sport -asento käyttämättä pikaista testiä enempää.
Lumelle ja irtohiekalle (tarkoittanee varmasti pehmeää hiekkarantamaista maata) on myös omat tilansa. Kesällä ei lunta onneksi ollut, joten sitä en testannut. En myöskään mennyt ihan metsään, joten myös hiekka/muta jäi testaamatta. Se kuitenkin sopinee juuri materiaalille, joka upottaa eikä pysy paikallaan. Suomen sorateillä ei hiekka-asentoa tarvitse käyttää.
Mittaristo oli tyylikäs mutta liikaa pröystäilemätön. Tärkeimmät tiedot näkee siitä heti.
Keskikonsolin näyttö on suuri ja sitä on helppo käyttää. Alhaalla on työkalurivistö, josta pääsee koskettamalla säätämään haluamaan asiaa.
Jeep Cherokee on automaattivaihteinen. Pykäliä on jopa 9, joten tasaista kulkua on luvassa. Käsijarru on sähköinen. Vaihteenvalitsimen etupuolella on USB -paikkoja ja SD -muistikorttipaikka.
Ajaminen:
Jeepin kyyti on hyvin tasaista ja pehmeää. Tässä 2.2 litran dieselmoottorilla varustetussa versiossa on 200 hevosvoimaa. Jos Cherokeeta katsoo nyt niiden suomalaisesta nettisivustolta, vaihtoehtoina on 2.0 litrainen tai 3,2 litrainen moottori.
Tosissaan kiihdytettäessä tuntuma on hieman kuminauhamainen. Mitään äkkinykäisyjä ei tapahdu. Pehmeä alusta on normaaliajossa mukava ja toimiva, ainoastaan nopeissa mutkissa se heiluu enemmän kuin toivoisi.
Videot:
Kuvasin autosta myös videon, kuten tavallista. Tällä kertaa video on vaan erittäin puhepainotteinen mutta kerron auton fiiliksistä ja ominaisuuksista aika monta asiaa. Jos siis auto kiinnostaa enemmän, kannattaa video katsoa kokonaan. Tai itse asiassa videot, sillä siitä olisi tullut yli 26 minuuttinen pätkä, joten minun oli jaettava se kahdeksi erilliseksi videoksi.
Kuvagalleria:
