Värinäkaiutin – muuta mikä tahansa kiinteä pinta laadukkaaksi äänijärjestelmäksi

0
963

Ääntä kiinteältä pinnalta

Ensimmäistä kertaa kirjoittamassa artikkelia blogiin. Jostainhan sitä on aloitettava, joten ei muuta kuin tulta päin.

Miltä kuulostaisi laite, joka muuttaa minkä tahansa kiinteän pinnan täysimittaiseksi surround – äänijärjestelmäksi? Laite on noin 2 x tulitikkuaskin kokoinen, varsin kohtuullisen hitainen, ja sen saa yhdistettyä mihin tahansa äänilaitteeseen kätevästi, esimerkiksi bluetoothin välityksellä puhelimeen. Liian hyvää ollakseen totta???

Lue lisää niin tiedät aiheesta kohta enemmän…

Taustaa

Olen rakentamassa kotikutoista autotallidiskoa jälkikasvulle ja sen kavereille (mikäli blogi-kirjoittajan ura jatkuu, niin saatan kirjoittaa tästä aiheesta lisää jatkossa). Nyt tullaan kuitenkin tämän artikkelin ytimeen: diskossahan tarvitaan luonnollisesti myös äänentoistojärjestelmä. Hmmm… autotallissa, tai ainakin meillä, säilytetään autojen lisäksi mittava määrä muuta sekalaista tavaraa. Sinne ei siis ole ihan yksinkertaista sijoittaa tarvittavia äänilaitteistoja, esim. vahvistinta, kaapeleita, ynnä perinteisen kokoisia kaiuttimia. Ja rahareikiä löytyy toki muualtakin, joten mikä neuvoksi?

Asiaa pohtiessani jostain muistini lokeroista palautui mieleeni, että olin kauan sitten kuullut nk. värinäkaiuttimesta (eng. vibration speaker). No, muistin virkistyskierrokselle nettiin. Lyhyenä summauksena ymmärsin asian itse näin: ääniaallot etenevät ilmassa tiettyä vauhtia. Ääniaallot etenevät myös eri materiaaleja pitkin hyvin, esim. lasi tai puu, ja joissain materiaaleissa jopa nopeammin kuin ilmassa. Eli, jos ääniaallot johdetaan sopivalla tavalla jotain pintaa vasten, niin ne levittäyvät ympäriinsä ja toistuvat ilmoille suuren kaiuttimen tapaan. Teoriassa lopputulos on siis esimerkiksi ruokapöydän kokoinen kaiutin josta äänilähteen tarkkaa paikkaa on vaikea tunnistaa. Kovin uusi keksintö tämä ei ilmeisesti ole; Venäläisetkin ovat kuulemma käyttäneet tätä joissain sovellutuksissa jo vuosikymmeniä sitten. Myös Youtubesta löytyy useita videoita, joissa ihmiset esittelevät vastaavaa laitetta vaikkapa jääkaappia, ovia, ikkunoita, yms. vasten. Näistä en kuitenkaan ainakaan itse en päässyt täysin selvyyteen, miten laadukas ääni itseasiassa on.

Jos tarkemmin ajatellaan ko. tekniikkaa, niin tämähän on loppujen lopuksi hyvin loogista. Otetaanpa esimerkiksi vaikka vanhempi kerrostalo ja sen lämpöpatterit. Jos hakkaat niitä vasaralla, niin ääni kantautuu naapureiden iloksi selkeästi ja kauas. Ja todella vaikeaa sanoa että mistä ääni loppujen lopuksi tulee.

Hyvältä siis näytti, joten päätin ottaa asiasta tarkemmin selvää.

Laiteostoksilla ja pakettia avaamassa

Ihan joka marketista näitä ei käsittääkseni saa. Lyhyen nettihaun päätteeksi löysin kotimaisen toimittajan, http://www.nanofoni.fi, jolta  päädyin hankkimaan oman kappaleeni. Värivaihtoehtoja löytyy useampia, ja laite on pakattu hyvin. Vaikka nanofoni on pienikokoinen, noin puolet 0,33 l juomatölkistä, niin se on todella varman oloinen ja painaa kädessä yllättävän paljon. Mukana seuraavat käyttöohjeet ja tarvittavat kaapelit akun lataamiseen ja kytkemiseen johonkin äänilähteeseen: 3,5 mm plugi liitäntä, mini-USB (josta siis laite myös ladataan), ja tietysti tuo Bluetooth joka varsinkin omassa tapauksessani helpottaa laitteen käyttöä huomattavasti. Yhdellä latauksella laitteelle luvataan käyttöaikaa noin nelisen tuntia.

Lisätoimintona nanofonissa on myös mikrofoni, eli voit käyttää sitä vaikka neuvottelupuhelimena. Lisäksi laitteesta löytyy ledi osoittamaan eri tiloja ja käyttökytkin volyymille sekä kappaleiden kelaukseen. Kiinnitystä varten pohjassa on vakiona tarrapinta, jonka pitäisi olla uudelleenkäytettävä ja toimiva kun vain pidät sen puhtaana. Omaan pakettiini otin myös lisävarusteina erillisen seinäkiinnikkeen ja imukuppitelineen.

Miten nanofoni toimii käytännössä?

Bluetoothin välityksellä Nanofoni pariutui puhelimeni kanssa ongelmitta. Ei muuta kuin musat soimaan! Tässä kohtaa en ollut kiinnittänyt nanofonia vielä mihinkään. Laitteen yläpäässä on pieni kaiutin (ilmeisesti ylä-ääniä varten?), josta äänet toistuivat tässä vaiheessa lähinnä puhelinluuri-tasoisesti. Jännitys oli lähes käsin kosketeltavaa, sillä sen jälkeen aloin kävelemään ympäri taloa ja kokeilemaan kaiutinta eri pintoja vasten.

Ensin päätin testata puista ruokapöytää. Napsautin imukupin pyödänpintaa vasten, ja… ääni todellakin toistui pöydästä ison kaiuttimen tapaan! Pienestä ”puhelinluurista” kehkeytyi silmänräpäyksessä monta kertaluokkaa isompi kaiutin, ja ääneen tuli syvyys. Ensi hämmästyksestä toivuttuani aloin testaamaan nanofonia ympäri taloa: ikkuna, tiskipöytä, kaapin ovi, jääkaappi, laatoitettu seinä, tiskikone, leisituulettimen kupu, television reuna, lattia, kylpyhuoneen lavuaari… No mitä tahansa pintoja vasten mitä nyt kodista löytyykin. Lopputulos oli mielestäni kerta toisensa jälkeen hämmästyttävän hyvä! Kaikki testaamaani musiikki raskaammasta rockista Loirin Nocturneen toistuivat niin hyvin että ääntä oli miellyttävää kuunnella.

Melko nopeasti huomaa myös tämän tekniikan ominaisuuksia. Äänen laatu riippuu aina käytetystä materiaalista. Puinen ruokapöytä, ikkunat, lasiovet, ja liesituuletin soi omaan korvaani parhaiten. Näissä voi myös tuntea värinän kun koettaa kädellä materiaalia. Kankaat, kivilattia, yms. materiaalit jotka eivät värise, toistavat äänen heikosti jos ollenkaan. Ääni tulee luonnollisesti monona. Äänen laatu ei mielestäni myöskään vastaa mitään hifi-kaiutinta, vaikkakin se onkin silti kokoonsa nähden hämmästyttävän hyvä. Esimerkiksi liikkuvaan käyttöön tai taustalla soivaa radiota se on huomattavasti parempi. Tässä olisi mielestäni hyvä vaihtoehto tietokoneen ulkoisille kaiuttimille.

Huomasin myös, että eri puhelimilla bluetooth-lähtötaso vaihtelee. Esim. jälkikasvun perustason Samsungeissa lähtötaso oli todella hyvä, ja voimaa riitti enemmän kuin omassa, vähän kalliimman luokan älypuhelimessa. Volyymiä ei voi myöskään säätää ihan hirveän lujalle, sillä laite ja/tai pinta voi alkaa resonoimaan, joka siis esiintyy äänen hajoamisena. Jostain syystä meidän liesituulettimen kupu toisti äänen todella selkeästi jopa niin lujaa, että viereisessä huoneessa sai puhua varsin äänekkäästi jotta toiset kuulee.

Laitetta kiinnittäessä täytyy myös olla huolellinen. Varsinkin, jos laitat sen kiinni imukupilla/tarralla pystysuoralla pinnalle kuten ikkunaan on hyvä muistaa että pinnat ovat varmasti puhtaat. Painovoima kun vetää kaikkea puoleensa tasapuolisesti.

Loppupäätelmä

Nanofoni on sitä mitä lupaa – pieni laite, iso ääni. Olohuoneen hifi-järjestelmää se ei korvaa, mutta kokoonsa nähden ja käytettynä ”oikealla” materiaalilla sillä voi korvata isommankin äänijärjestelmän helposti. Lisävarusteiksi suositten myös imukuppitelinettä ja/tai seinäkiinnikettä.

Omaa projektiani ajatellen tulos on positiivinen.

Laitevalmistajille ehdottaisin/kysyisin varmaan seuraavia asioita, joilla saisi mielestäni laitteelle vieläkin enemmän käyttöarvoa:

  • Onko mahdollista saada se vedenpitäväksi? Esim. saunailloissa saisi musat suoraan löylyhuoneeseen.
  • Laitteen suojaus; voisiko laitteen tai vaikka imukuppitelineen muotoilla toisin jotta se suojaisi laitetta paremmin mahdollisissa putoamistapauksissa?
  • Ledi voisi olla näkyvämpi.

 

Kerro mitä mieltä olet - Let us know what you think about it.